What’s NEW at ChristianAnswers.Net?

KATOLINEN NUNNAT—Miksi jotkut tuntevat tarpeelliseksi luopumaan uskonto seurata Kristusta?

Katso tämä sivu: Englanti (English), Unkarilainen, Indonesialainen

Entisen Rooman katolisen kirkon sisaren (nunna) valaiseva henkilökohtainen todistus. Mary Ann Pakiz (ennen sisar Mary Laurian) pyhän Benedictin nunnakunnasta kertoo henkilökohtaisen todistuksensa.


Kun Mary Ann Pakiz kääntyi katolisuuteen, niin hänen käskettiin polttaa King James Version Raamattunsa. Hänestä tuli pyhän Benedictin nunnakunnan jäsen. Huolimatta hänen antaumuksestaan vain vuosia myöhemmin hänestä tuli todellinen Kristuksen seuraaja. Tässä on hänen kiehtova tarina omin sanoin kerrottuna, jossa selitetään mitä hän oppi katolisessa kirkossa, mikä siinä oli vikana ja miksi hän tuli henkilökohtaisesti vakuutetuksi, että ainoa tapa miten hän voisi todella seurata Kristusta oli katolisesta kirkosta eroaminen. Hän selittää miksi hänellä on nyt varmuus ja että hänellä on rauha lopullisesta päämäärästä, taivaasta.

Nun penkillä muiden kanssa

Jumalan sana ei tarvitse muuta auktoriteettia kuin oman itsensä

Jumalan sana ei tarvitse muuta auktoriteettia kuin oman itsensä. Kun ymmärsin tämän periaatteen, niin olin vapaa - vapaa etsimään Kirjoituksista totuutta! Niistä löysin tien Jumalan luokse. Ihminen pääsee Jumalan luokse Jumalan tietä Jeesuksen Kristuksen kautta, niin kuin Raamattu sen ilmaisee. Jeesus sanoi hänelle:

“Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh 14:6).

Auktoriteetti asia

Monia vuosia minua johdateltiin uskomaan, että katolinen kirkko oli lopullinen uskoni auktoriteetti ja ettei minulla ollut oikeutta kyseenalaistaa sen opetuksia. Rooman katolisen kirkon järjestelmä opettaa kaiken auktoriteetin tulevan Jumalalta, mutta Jumala on määrännyt katolisen järjestelmän olevan Jumalan auktoriteetin suojelija.

Sen vuoksi kaikki pitää punnita katolisen tradition ja opetuksen valossa, koska sitä pidetään ainoana järjestelmänä, jonka huostaan totuus on jätetty säilytettäväksi. Katolilainen ei voi uskoa Kirjoituksia ilman kirkon auktoriteettia, joka kautta Kirjoitukset tulevat uskottaviksi. Rooman katolinen kirkko selittää ettei Jumalan auktoriteetti ole riittävä velvoittamaan ihmisiä uskomaan; sen sijaan se asettaa kirkon auktoriteetin Jumalan auktoriteetin yläpuolelle.

Todellinen usko on uskoa siihen mitä Jumala on sanonut, koska Jumala on sanonut sen! Usko Jumalaan on uskomista Jumalan sanaan, Raamattuun, ilman muuta auktoriteettia kuin Raamatun auktoriteetti.

“Sinun pitää kumartaman Herraa, sinun Jumalaasi, ja häntä ainoata palveleman’.” (Luuk 4:8)

Katolinen kaste

Rooman katolilainen uskoo pelastuksen perustuvan veteen ja tekoihin. Vesikasteessa uudestisyntyminen on katolisen järjestelmän kulmakivi. Kirkko opettaa ettei kukaan voi tulla Jumalan valtakuntaan tai taivaaseen ellei häntä ole kastettu vedessä.

Tulin katolisen auktoriteetin alaisuuteen 1948, jolloin minut kastettiin uudelleen kun käännyin katolisuuteen. Synnyin 1930 ja vanhempani olivat suomalaisia siirtolaisia luterilaisesta uskontokunnasta. Naapurimme olivat siirtolaisia Jugoslaviasta ja italiasta ja heillä oli voimakas vaikutus minuun nuoruusvuosinani. Esimerkiksi katolilaiset todistivat meille uskostaan ja he elivät elämänsä hyvien tekojen ja töiden kautta, mekin saimme olla niiden tekojen vastaanottajia. He olivat sitoutuneita pyrkimään ja asettamaan koko naapurusto Rooman alaisuuteen. He tavoittivat myös meidät sen kautta minkä he luulivat olevan totta. He olivat vilpittömiä, mutta vilpittömästi väärässä.

On tärkeätä ymmärtää ettei katolilaiset ole meidän vihollisiamme; he ovat pikemminkin kallisarvoisia sieluja, joita Jumala rakastaa ja joita Hän on käskenyt meidän tavoitella armonsa evankeliumin kautta.

Pelastus armosta, ei kastetta tai teoksia. Armo on ansaitsematon puolesta. Emme voi ansaita armoa, emmekä ansaitse armoa.

Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi. (Ef 2:8,9)

Uskon kohde

Katolisen uskon lähde on kirkko. Sen päämäärä on uskollisuus kirkkoa kohtaan. Sen vuoksi katolinen usko on sen itse tarkoitus. Kuitenkin kristitty tietää pelastuksen perustuvan yksin Kristuksen tekoon, täytettyyn työhön, johon ei voi lisätä yhtään mitään. Kristityn uskon lähde on Raamattu ja sen kohde on Jeesus Kristus. Sen vuoksi todellinen uskon on Persoonassa. Uskon tulee olla toimiva ja siksi se täytyy ankkuroida Persoonaan, Jeesukseen Kristukseen.

Sokea hyväksyminen

Etsiessäni Kirjoituksista totuutta löytääkseni oliko katolinen opetus linjassa Jumalan sanan kanssa, sokeasti hyväksyin kaiken mitä pappi kertoi minulle kun minusta tuli katolilainen. Yhteen pyyntöön en suostunut. Pappi pyysi minua tuomaan hänelle King James Version Raamattuni, jonka hän sanoi polttavansa, koska se ei ollut virallinen katolinen raamattu. Annoin sen kuitenkin äidilleni.

Katolisuuteen opastukseni aikana koin henkistä painetta paavin valta-asemasta ja erehtymättömyydestä. Minulle kerrottiin, että Kristus teki Pietarista ensimmäisen paavin pääksi maanpäälliselle kirkolle, jolla on erehtymätön auktoriteetti. Paavi Kristuksen edustajana maan päällä opastaa kaikkia ihmisiä totuuteen olkoon hän katolinen tai ei (Vatikaanin konsiili 1870).

Parhaillaan mietiskelen tätä kirkon oppia, en löydä yhtään todistetta Kirjoituksista, että Kristus todella olisi antanut sellaista auktoriteettia Pietarille tai että apostolit olisivat edes miettineet tai harkinneet Pietarilla olleen tällainen erityinen auktoriteetti asema. Sitä paitsi Pietarin olisi pitänyt tietää olevansa paavi ja hän itse olisi varmasti sanonut siitä jotakin. Jos Pietari olisi tiennyt sen, niin miksi hän ei käyttäytynyt paavin tavoin?

Kristuksen morsiameksi tuleminen

Vuonna 1950 otin toisen askeleen päästäkseni pidemmälle katolisen auktoriteetin alaisuudessa ryhtyessäni sisareksi pyhän Benedictin nunnakuntaan. Olin työskennellyt sairaanhoitajan apulaisena paikallisessa Benediktiini sisarten sairaalassa ja minuun teki vaikutuksen heidän armollinen palvelus ja kärsivällisyys ja niin minäkin päätin viettää elämäni muita palvellen.

Ensimmäinen vuoteni luostarissa postulanttina (aikomus ryhtyä nunnaksi) oli yksi elämäni onnellisimmista vuosista. Meidän postulantti emäntä oli kiva, reilu ja ymmärtäväinen nainen. Ryhmässämme oli 18 eri ikäistä tyttöä. He olivat innokkaita ja innostuneita palvelemaan katolista kirkkoa ja elämään pyhän Benedictin nunnakunnan sääntöjen mukaan. Me jaoimme monet onnet hetket yhdessä.

Siellä oli myös minulle vakavampia hetkiä rukoillessani kappelissa katsoessani kiinteästi krusifiksiin ihmetellen miksi Jeesuksen täytyi kuolla Golgatan ristillä. Ennen kuin meistä tuli noviiseja, niin marssimme pitkin kirkon käytävää morsiuspuvussa tullaksemme “Kristuksen morsiamiksi.” Mitään muuta ei sanottu Jeesuksesta kun valmistauduimme tähän tilaisuuteen. Tunteemme saavuttivat korkean huipun kun nimemme vaihdettiin. Minusta neiti Mary Annista tuli sisar Mary Laurian, O.S.B. Olin Kristuksen morsian ja silti tiesin vain vähän Hänestä, että Hän oli Jumalan Poika.

Hyvien tekojen varastoiminen

Viiden vuoden aikana kun valmistauduimme lopulliseen valaamme opiskelimme pyhän Benedictin sääntöjä, kaanonista lakia, kirkko historiaa ja hiukan jesuiitta kasuistiikkaa (tarkoitus pyhittää keinot) sekä pyhimysten elämää. Painotus oli itsensä kieltämisessä ja alistuminen niiden auktoriteettien alaisuuteen, jotka johtivat meitä.

Pyhä Therese, pikku kukkanen, oli meille roolimallina ja niin kykenimme jäljittelemään häntä tiellä taivaaseen. Se perustui päivittäisten elämän tuskien uhraamiseen ja syntiemme sekä muiden syntien hyvittämiseen. Me olimme kiireisiä rakentaessamme hyvien tekojen varastoimista, joiden kautta teimme itsemme enemmän kelpaaviksi Jumalalle. Teimme itse tehdyn uhrin Jumalalle, koska emme tienneet että olisimme voineet mennä Jumalan luokse Jeesuksen Kristuksen uhrin tähden, jonka Hän teki puolestamme Golgatalla.

Kun Jeesus sanoi Jumalalle, “Minä olen täyttänyt sen työn, jonka sinä annoit minun tehtäväkseni,” niin Hän tarkoitti tekoa, jonka Hän teki syntisten puolesta ja se oli täydellinen eikä siihen voi lisätä mitään. (Joh 17:4)

Takaisin maailmaan

Kolme viimeisimmän vuoden aikana skolastiikkoina, jotkut ryhmämme jäsenistä jättivät äitikotimme saaden määräyksen opetustehtävään hiippakunnassa. Palasimme yhteen kesällä ja oli hienoa olla yhdessä jälleen. Tarvitsin lepoa ja rentoutumista sen jälkeen kun ensimmäisenä vuonna opetin 45 oppilasta, jotka oli yhdistetty 5 ja 6 luokkalaisista. Minulla ei ollut koulutusta perusopetuksessa, mutta minulle kerrottiin että kuuliaisuudessa oli siunaus.

Vuonna 1955 viisi kuukautta ennen lopullista valaani jätin luostarin terveysongelmien takia ja palasin takaisin kotiin vanhempieni luokse. Takaisin maailmassa. Suoritin tutkinnon Minnesotan yliopistossa saavuttaen humanistisen tieteen perustutkinnon ja 1957 avioiduin katolisen miehen kanssa, jonka perhe oli vannoutuneita katolilaisia. Meitä siunattiin kahdella lapsella. Mieheni veli on hiippakuntamme pappi; nöyrä, kultainen mies, joka kirjoittaa runoja luonnosta, Jumalasta ja kirkosta.

Pelastus tarkoittaa kotiin tulemista

Vuonna 1972 lapseni, joiden iät olivat 12 ja 5 kutsuttiin naapuruston Raamattu kerhoon. Kysyimme pappi sedältämme voisivatko lapsemme käydä siellä; hän ei näyttänyt olevan siitä huolissaan ja antoi meille suostumuksensa. Tämän täytyi olla Jumalan työtä! Siitä hetkestä elämämme muuttui radikaalisti!

Lapset tulivat kotiin joka päivä muistellen Raamatun jakeita. Kun he toistivat niitä, niin Jumala kosketti niin minun kuin heidänkin sydäntä. Opin tärkeimmän totuuden itsestäni - olin syntinen ja sellaisenaan erossa Jumalasta! Koska Jumala ei salli syntiä ja syntisiä taivaaseen, niin olin hukassa! Kuinka aikoisin ratkaista tämän synti asian?

Halusin olla varma, että pääsisin taivaaseen kun kuolen. Päätin alkaa tutkimaan Raamattua itsekseni. Joh 17:17, Jeesus sanoi Jumalalle, “Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus,” tämä oli ensimmäinen jae, jota Pyhä Henki käytti vahvistamaan tutkimustani pelastukseen. Etsintäni vastauksista alkoi Apt 16:31: “Usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut,” ja Apt 4:12

“Eikä ole pelastusta yhdessäkään toisessa; sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman.”

Kun siirryin Roomalaiskirjeeseen niin opin, että Kristus hyvitti Pyhän Jumalan vanhurskaan vaatimuksen synnin tuomiosta Jeesuksen kuoleman kautta ristillä.

“Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja” (Room 3:28).

Se oli valtava oivallus ettei yhtäkään menneisyyteni syntiä oltu ikinä käsitelty, vaikka olin tunnustanut ne papille ja suorittanut katumusta. Meneminen syntieni tunnustamiseen oli antanut minulle valheellisen rauhan ja turvallisuuden siitä että minun syntini oli annettu anteeksi papin sanojen ja katumukseni kautta.

Itse asiassa papilla ei ole valtaa antaa syntejä anteeksi, vaikka hän niin väittää tekevänsä sen Jeesuksen nimessä. Meidän syntimme annetaan anteeksi vain Jeesuksen vuodatetun veren kautta meidän edestämme.

Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit. (Room 3:23-25)

Jumala ei ole antanut kenellekään auktoriteettia tehdä päätöstä toisen henkilön syntien anteeksisaamisesta, koska vain Jumala tietää totisesti sen mitä ihmisen sydämessä on. Etsintäni johti siihen, että pystyin vastaamaan kysymykseen, jonka kysyin itseltäni luostarissa, että miksi Jeesuksen täytyi kuolla ristillä. Jeesus maksoi syntini hinnan kuolemansa kautta ristillä! Jeesus maksoi kokonaan meidän helvetin-kuoleman rangaistuksemme.

Kyllä, me ansaitsemme kadotuksen syntiemme tähden. Muista, ettei Jumala salli missään olosuhteissa syntiä tai syntistä Hänen taivaaseensa. Jeesus maksoi rangaistuksen syntiemme tähden, että me voimme viettää ikuisuuden Jumalan kanssa taivaassa.

Aika oli tullut minulle tehdä päätös. Pitäen Raamattua ainoana, absoluuttisena ja lopullisena uskoni auktoriteettinani vastaanotin Kristuksen Pelastajakseni toukokuussa 1973. Halusin huutaa katon harjoilta, niin että koko maailma kuulisi mitä Jeesus on tehnyt ihmisille sovituksen ja vuodatetun veren kautta.

“Ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi” (Joh 8:32).

Todellinen kristillinen usko ja Rooman järjestelmä

Kun todistin katolilaisille ystävilleni ja sukulaisille näin kirkkaammin kuinka monien sielujen iankaikkinen kohtalo oli paalutettu sinne (kirkko). Murehdin heidän vastaustaan evankeliumille, sillä he jatkoivat uskomistaan, että katolinen kirkko oli yksi totinen kirkko ja he luottivat pelastuksensa kirkkoon huolimatta siitä mitä Raamattu sanoo. Toisin sanoen, heidät oli kasvatettu sallimaan sen, että toinen ihminen tai monet ihmistekoiset säännöt hoitivat ajattelun heidän puolestaan.

Vuonna 1545 Trenton konsiili julisti, että kirkon traditio oli samanarvoinen Raamatun kanssa. Sellainen on epäjumalanpalvelusta, jossa jotakin asetetaan samanarvoiseksi tai yläpuolelle Jumalan sanan! Itse asiassa katolisen järjestelmän “hapatus” on sen mustamaalaamista (kumoamista), että Raamattu on ainoa, absoluuttinen ja lopullinen uskon auktoriteetti. Meidän täytyy ajatella Jumalasta oikeudenmukaisesti sellaisena kuin Hänet on ilmoitettu meille sanansa kautta. Isä Jumala ja Poika Jumala ovat yksi. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoi: “Minä ja Isä olemme yhtä” (Joh 10:30).

Koska Jeesus Kristus on Jumala, niin meidän syntimme on puhdistettu Jumalan verellä; vain täydellinen Jumalan veri voi pestä syntimme täydellisesti puhtaaksi ja tällä tavalla pyhän ja vanhurskaan Jumalan vaatimus täyttyy.

Pelastukseni perusta tai vanhurskauttamiseni perustus on täydellinen Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus ja kun minä uskossa vastaanotan Jeesuksen sovituksen syntieni tähden maksuna helvetin-kuoleman rangaistuksesta, niin Jumala lukee Jeesuksen Kristuksen vanhurskauden minun hyväkseni. Tällä tavalla Hän pitää minua vanhurskaana.

En ole mitenkään vanhurskas itsessäni, enkä itsessäni voi pelastaa itseäni tai pitää itseäni pelastettuna; kaikki on Jeesuksessa! Jeesus Kristus on minun vanhurskauteni. Olen ainoastaan Kristuksessa vanhurskas. En ole arvollinen lähestymään Jumalaa itseni kautta. Mutta kun lähestyn Jumalaa sijaisen kautta, joka on Kristus, niin olen arvollinen tekemään niin, koska Hän näkee minut täydellisen vanhurskaana Poikansa kautta!

Uskovan vanhurskauttaminen tapahtuu silmänräpäyksessä

Katolinen järjestelmä kieltää sen ettei ihmistä vanhurskauteta uskosta, joka lepää yksin Kristuksen pelastuksessa, joka tarjotaan ilmaiseksi armon kautta. Sen sijaan katoliset opettavat, että ihminen vanhurskautetaan, ei yksin uskosta Kristukseen, vaan myös uskosta, joka on tullut aktiiviseksi hyvien tekojen kautta.

Tämä katolinen usko, jota katolisuus opettaa, niin sen sanotaan vanhurskauttavan syntisen, ei siksi että se lepää Kristuksen vanhurskaudessa, vaan siksi että vanhurskas ihminen sen vanhurskauden kautta, joka tulee vesikasteesta, niin se tekee ihmisestä kykenevän kuuliaisuuteen katolisen opetuksen mukaan jumalallisesta armosta sakramenttien kautta. Vanhurskauttaminen ei ole uskosta, vaan sakramenttien kautta.

Joten siksi katolisen ihmisen vanhurskauttaminen on progressiivinen, vesikasteessa uudestisyntyminen, puhdistuminen yhä uudelleen syntien tunnustamisen ja katumuksen kautta, kasvaen armossa ja pyhyydessä muiden sakramenttien kautta, jolloin eräänä päivänä katolinen on tarpeeksi pyhä menemään kiirastuleen!

Näin katolinen uskoo olevansa hyväksytty Jumalalle luontaisen vanhurskautensa kautta, joka on sakramentaalisesti vuodatettu vesikasteessa ja jota ruokitaan vastaanottamalla muita sakramentteja. Kun katolilainen vastaanottaa pyhittävän armon, joka on kytketty jokaiseen sakramenttiin, niin kuin hänelle on opetettu niin hänestä tulee vanhurskas ja pyhä oman luontaisen sanansa kautta ilman vanhurskaaksi lukemista.

Minun lähetyskenttäni

Eroavaisuudet totisen kristillisen uskon ja Rooman katolisen järjestelmän välillä tulivat niin ilmiselviksi minulle, että 1976 jätin katolisen kirkon ja liityin Raamattuun uskovien kristittyjen seuraan.

Kun pelastuin vuonna 1973, niin kerroin Herralle, että olen valmis menemään mihin tahansa lähetyskentälle. Jumala kuuli sanani ja 1994 hän lähetti minut lähetyskentälleni - dialyysiin. Jumala salli munuaiseni pettävän ja selviytyäkseni tarvitsin dialyysia kolme kertaa viikossa. Kiitän ja ylistän Jumalaa näistä olosuhteista, joita Hän on antanut minulle tilaisuuksiksi jakaa Hänen kallisarvoista armon evankeliumia vakavasti sairaille potilailla, jotka tarvitsevat valmistusta kohdatakseen Jumalan!

Englannista suomeksi kääntänyt Petri Paavola

Kirjailija: Mary Ann Pakiz. Käytetyt ja mukauttaa luvalla Mary Ann Pakiz’s kirja The Truth Set Us Free: Twenty Former Nuns Tell Their Stories (1997). / Toimittaja: Paul S. Taylor, Films for Christ.

Tekijänoikeus 1998, Mary Ann Pakiz. Käytetty luvalla.

Copyright © 1998, All Rights Reserved - except as noted on attached “Usage and Copyright” page that grants ChristianAnswers.Net users generous rights for putting this page to work in their homes, personal witnessing, churches and schools.

Go to Films for Christ

ChristianAnswers.Net
Christian Answers Network
PO Box 1167
Marysville WA 98270-1167
USA

Go to index page Christian Answers home page
home page
directory
Christian Vastauksia Verkko ETUSIVU ja HAKEMISTO